[1] Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
[2] Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
[3] Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
[4] Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
[5] Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
[6] He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
[7] Ja he sanovat: »Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa».
[8] Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit – milloin te tulette järkiinne?
[9] Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
[10] Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
[11] Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
[12] Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
[13] antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
[14] Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
[15] vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
[16] Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
[17] Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
[18] Kun minä ajattelen: »Minun jalkani horjuu», niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
[19] Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
[20] Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
[21] ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
[22] Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
[23] Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.