[1] Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: »Sairaus»; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.
[2] Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
[3] Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
[4] Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.
[5] Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
[6] Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
[7] Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
[8] Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.
[9] Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
[10] Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
[11] Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.
[12] Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
[13] Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
[14] Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
[15] Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
[16] Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
[17] Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
[18] Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.