[1] Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: »Todistuksen lilja»; Daavidin laulu, opetettavaksi,
[2] kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.
[3] Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.
[4] Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.
[5] Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.
[6] Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.
[7] Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.
[8] Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
[9] Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
[10] Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.
[11] Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
[12] Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa! Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.