[1] Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
[2] Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
[3] Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
[4] silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
[5] Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
[6] Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
[7] Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
[8] Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
[9] Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
[10] Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
[11] Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
[12] Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
[13] mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
[14] Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
[15] Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
[16] Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
[17] Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
[18] Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
[19] Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
[20] Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
[21] Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
[22] Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
[23] Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
[24] Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
[25] Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
[26] Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
[27] Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
[28] Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
[29] Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
[30] Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
[31] Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
[32] Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
[33] Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
[34] Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
[35] Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
[36] Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
[37] Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
[38] mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
[39] Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
[40] Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.