[1] Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
[2] Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
[3] Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: »Minä olen sinun pelastuksesi».
[4] Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
[5] Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
[6] heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
[7] Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
[8] Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
[9] Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
[10] Kaikki minun luuni sanokoot: »Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?»
[11] Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
[12] He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
[13] Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
[14] Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
[15] Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat – kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
[16] nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
[17] Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
[18] Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
[19] Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
[20] Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
[21] He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: »Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!»
[22] Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
[23] Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
[24] Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
[25] Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: »Kas niin! Sitä me halusimmekin.» Älä salli heidän sanoa: »Me olemme hänet nielleet».
[26] Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
[27] Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: »Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta».
[28] Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.