[1] Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
[2] hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
[3] »Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
[4] minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
[5] ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle».
[6] Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
[7] Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
[8] Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
[9] Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
[10] Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
[11] Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: »Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
[12] Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti.»
[13] Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
[14] »Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
[15] Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
[16] Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
[17] Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
[18] Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa.»