[1] Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
[2] Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.
[3] Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.
[4] Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?
[5] He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
[6] Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
[7] Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.
[8] Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.
[9] Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.
[10] Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa’assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
[11] Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.
[12] Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan. Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.