[1] Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: »Älä turmele»; virsi; Aasafin laulu.
[2] Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.
[3] »Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.
[4] Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat.» Sela.
[5] »Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.
[6] Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti.»
[7] Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,
[8] vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.
[9] Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.
[10] Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle. Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.