[1] Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.
[2] Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
[3] Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
[4] Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
[5] »Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton».
[6] Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.
[7] »Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
[8] En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
[9] En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
[10] Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
[11] Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
[12] Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
[13] Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
[14] Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
[15] Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.»
[16] Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: »Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
[17] Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
[18] Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
[19] Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
[20] Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
[21] Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
[22] Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
[23] Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.»