[1] Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
[2] Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
[3] Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
[4] Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: »Missä on sinun Jumalasi?»
[5] Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
[6] Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
[7] Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
[8] Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
[9] Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
[10] Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: »Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?»
[11] Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: »Missä on sinun Jumalasi?» Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.