[1] Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: »Älä turmele»; Daavidin laulu.
[2] Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?
[3] Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.
[4] Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
[5] Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,
[6] ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.
[7] Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.
[8] Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.
[9] Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.
[10] Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa’an kuin kypsänkin.
[11] Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä. Silloin ihmiset sanovat: »Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä».