[1] Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessänsä: »Ei ole Jumalaa». Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.
[2] Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
[3] Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
[4] Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?
[5] Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.
[6] Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.
[7] Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.