[1] Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
[2] Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
[3] Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
[4] Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
[5] Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
[6] Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
[7] Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
[8] He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
[9] Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
[10] Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
[11] Ja he sanovat: »Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?»
[12] Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
[13] Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
[14] minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
[15] Jos olisin sanonut: »Noin minäkin puhun», katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
[16] Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
[17] kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
[18] Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
[19] Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
[20] Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
[21] Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
[22] silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
[23] Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
[24] Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
[25] Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
[26] Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
[27] Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
[28] Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.