[1] Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.
[2] Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
[3] Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
[4] Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
[5] Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
[6] Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
[7] kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
[8] Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
[9] Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
[10] Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
[11] Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi. Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.