[1] Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
[2] Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
[3] Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: »Veisatkaa meille Siionin virsiä».
[4] Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
[5] Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
[6] Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
[7] Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: »Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!»
[8] Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
[9] Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!