[1] Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.
[2] Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
[3] Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
[4] koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
[5] Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
[6] Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
[7] Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
[8] Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.
[9] Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
[10] Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
[11] Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
[12] Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
[13] Sillä ei minua herjaa vihollinen – sen minä kestäisin – eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni – hänen edestään minä voisin lymytä;
[14] vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
[15] jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
[16] Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.
[17] Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
[18] Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
[19] Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
[20] Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
[21] Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
[22] Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
[23] Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.