[1] Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
[2] Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
[3] Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: »Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset».
[4] Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
[5] Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
[6] aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
[7] Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
[8] Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
[9] Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
[10] Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
[11] Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
[12] Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
[13] Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
[14] Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
[15] Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
[16] Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
[17] Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.