[1] Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.
[2] Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.
[3] Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.
[4] Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.
[5] Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.
[6] Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.
[7] Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
[8] Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.
[9] Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.
[10] Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.
[11] Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.
[12] Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako. Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.