[1] Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.
[2] Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
[3] Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
[4] Ylistetty olkoon Herra! – niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
[5] Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
[6] Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
[7] Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
[8] Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
[9] Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
[10] Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
[11] Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
[12] hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
[13] Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
[14] Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
[15] Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
[16] Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
[17] Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
[18] hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
[19] He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
[20] Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
[21] Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
[22] Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
[23] Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
[24] Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
[25] Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
[26] Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
[27] puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
[28] Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
[29] Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
[30] Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
[31] Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
[32] Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme –
[33] se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
[34] tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
[35] joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
[36] Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
[37] Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
[38] Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
[39] minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
[40] Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
[41] Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
[42] He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
[43] Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
[44] Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
[45] Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
[46] Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
[47] Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
[48] Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
[49] sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
[50] Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.