[1] Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi.
[2] Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
[3] Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
[4] Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
[5] Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.
[6] Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
[7] Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
[8] He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
[9] Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.
[10] Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
[11] Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
[12] Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!