[1] Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
[2] Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
[3] ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
[4] He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
[5] Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
[6] Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
[7] Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
[8] Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
[9] Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
[10] He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
[11] koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
[12] Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
[13] Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
[14] Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
[15] Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
[16] Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
[17] He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
[18] Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
[19] Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
[20] Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
[21] Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
[22] Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
[23] He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
[24] He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
[25] Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
[26] He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
[27] He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
[28] Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
[29] Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
[30] He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
[31] Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
[32] Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
[33] Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
[34] hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
[35] Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
[36] Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
[37] Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
[38] Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
[39] Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
[40] niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
[41] hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
[42] Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
[43] Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.