[1] Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.
[2] Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.
[3] He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.
[4] Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,
[5] ne, jotka sanovat: »Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?»
[6] »Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen», sanoo Herra, »tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee».
[7] Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
[8] Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.