[1] Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.
[2] Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
[3] Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
[4] Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
[5] Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
[6] Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
[7] Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
[8] Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
[9] Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
[10] Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
[11] Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo – sekin on minulta mennyt.
[12] Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
[13] Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
[14] Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
[15] Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
[16] Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
[17] Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
[18] Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
[19] sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
[20] Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
[21] jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
[22] Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta. Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.