[1] Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.
[2] Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
[3] Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
[4] Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
[5] Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
[6] Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
[7] »Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
[8] Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona.» Sela.
[9] »Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
[10] Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
[11] Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
[12] Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
[13] Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
[14] Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
[15] niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
[16] Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta.»