[1] Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: »Aamuruskon peura»; Daavidin virsi.
[2] Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
[3] Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
[4] Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
[5] Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
[6] He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
[7] Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
[8] Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
[9] »Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.»
[10] Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
[11] sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
[12] Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
[13] Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
[14] avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
[15] Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
[16] Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
[17] Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
[18] Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
[19] he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
[20] Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
[21] Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
[22] Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista – vastaa minulle.
[23] Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
[24] Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
[25] Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
[26] Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
[27] Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
[28] Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
[29] sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
[30] Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
[31] Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.