[1] Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
[2] Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
[3] Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
[4] Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
[5] Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
[6] Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
[7] Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
[8] vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
[9] Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.
[10] Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
[11] Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
[12] Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
[13] Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
[14] Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
[15] Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
[16] Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
[17] herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
[18] Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
[19] Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
[20] Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
[21] Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
[22] eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
[23] Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
[24] Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
[25] Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
[26] Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan. Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.