[1] Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
[2] Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
[3] Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
[4] Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
[5] Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
[6] Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
[7] Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
[8] Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
[9] Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
[10] Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
[11] sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
[12] Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
[13] Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
[14] Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
[15] Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
[16] Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
[17] kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
[18] kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
[19] Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
[20] että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
[21] kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
[22] jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
[23] kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
[24] Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
[25] Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
[26] Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
[27] Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
[28] Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
[29] Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.