[1] Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
[2] Minä sanoin: »Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni.»
[3] Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
[4] Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
[5] Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
[6] Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
[7] Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
[8] Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
[9] Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
[10] Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
[11] Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
[12] Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
[13] Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin. Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.