[1] Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
[2] Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
[3] Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
[4] Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
[5] He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
[6] Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
[7] Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
[8] Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
[9] Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
[10] Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
[11] Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
[12] Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
[13] Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
[14] Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
[15] Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
[16] Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
[17] Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
[18] Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
[19] Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
[20] Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
[21] Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
[22] Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
[23] Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
[24] Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
[25] Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
[26] Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
[27] ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
[28] Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
[29] Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
[30] Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
[31] Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.