[1] Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.
[2] Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
[3] Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
[4] vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
[5] Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
[6] Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
[7] Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
[8] Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
[9] Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
[10] hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
[11] »Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.» Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.