[1] Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois.
[2] Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
[3] Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
[4] Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
[5] Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
[6] Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
[7] Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
[8] Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
[9] Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
[10] Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
[11] Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
[12] Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
[13] Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
[14] varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
[15] vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
[16] Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
[17] Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
[18] Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
[19] Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
[20] Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
[21] Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
[22] Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.