[1] Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
[2] Miksi pakanat saisivat sanoa: »Missä on heidän Jumalansa?»
[3] Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
[4] Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
[5] Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
[6] Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
[7] Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
[8] Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
[9] Israel, turvaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä.
[10] Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä.
[11] Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan – hän on heidän apunsa ja kilpensä.
[12] Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
[13] hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
[14] Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
[15] Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
[16] Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
[17] Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
[18] Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!