[1] Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
[2] se sanoo: »Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan».
[3] Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
[4] Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
[5] Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
[6] et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
[7] Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
[8] Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. –
[9] Sillä: »Sinä, Herra, olet minun turvani». – Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
[10] Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
[11] Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
[12] He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
[13] Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. –
[14] »Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
[15] Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
[16] Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.»