[1] Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi.
[2] Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
[3] Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
[4] Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.
[5] Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
[6] Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
[7] Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
[8] Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
[9] Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
[10] Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.
[11] Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
[12] Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
[13] Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
[14] Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
[15] Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
[16] Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.
[17] Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
[18] Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
[19] Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
[20] Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet. Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.