[1] Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
[2] Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.
[3] Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,
[4] jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,
[5] salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.
[6] He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: »Kuka ne näkee?»
[7] He miettivät vääryyksiä: »Meillä on juoni valmiiksi mietittynä». Syvä on miehen sisu ja sydän.
[8] Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.
[9] He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.
[10] Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa. Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.