[1] Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
[2] Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
[3] »Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä».
[4] Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
[5] Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
[6] »Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni».
[7] Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: »Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
[8] Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
[9] Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.»
[10] Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
[11] Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
[12] Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.