<Psalmit 129

[1] Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti – näin sanokoon Israel –

[2] he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

[3] Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

[4] Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

[5] Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

[6] Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

[7] josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

[8] Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: »Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen.»