Skip to content
Opens in a new window

[1] Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.

[2] Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.

[3] Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

[4] Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.

[5] Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.

[6] Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.

[7] Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.

[8] Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

[9] Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.

[10] Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:

[11] »Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole».

[12] Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.

[13] Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

[14] Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.

[15] Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.

[16] Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

[17] Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

[18] Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

[19] Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

[20] Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

[21] Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.

[22] Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

[23] Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.

[24] Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

Psalmit — Chapters