[1] Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
[2] – Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
[3] Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
[4] Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
[5] Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
[6] niin hän – jos sinä todella olet puhdas ja suora – tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,
[7] ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
[8] Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.
[9] Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
[10] Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
[11] Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?
[12] Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
[13] Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.
[14] Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:
[15] seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
[16] Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
[17] jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.
[18] Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: »En tunne häntä.»
[19] Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
[20] Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.
[21] Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!
[22] Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole. Jobin kolmas puhe