[1] Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.
[2] Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.
[3] Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.
[4] Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.
[5] Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.
[6] Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.
[7] Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.
[8] Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:
[9] »Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.
[10] Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.
[11] Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni.»
[12] Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.
[13] Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?
[14] Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.
[15] Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,
[16] silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa
[17] saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,
[18] sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.
[19] Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.
[20] Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.
[21] Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.
[22] Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.
[23] Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.
[24] Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: »Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!»
[25] Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.
[26] Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.
[27] Hän laulaa kaikille ihmisille: »Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.
[28] Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa.»
[29] Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
[30] Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.
[31] Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.
[32] Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki – mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!
[33] Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.