[1] Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?
[2] Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?
[3] Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.
[4] Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.
[5] Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?
[6] Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.
[7] Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.
[8] Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.
[9] Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?
[10] Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?
[11] Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?
[12] Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?
[13] Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:
[14] maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.
[15] Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.
[16] Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.
[17] Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.
[18] Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.
[19] Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?
[20] Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,
[21] innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.
[22] Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.
[23] Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.
[24] Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.
[25] Kun torvi soi, se hirnuu: »Hahaa!» Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.
[26] Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?
[27] Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?
[28] Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.
[29] Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.
[30] Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.