[1] Nyt Job sanoi:
[2] – Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa.
[3] Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?
[4] Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.
[5] Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
[6] Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.
[7] Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.
[8] Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.
[9] Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.
[10] Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.
[11] Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.
[12] Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.
[13] Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.
[14] Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.
[15] Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.
[16] Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,
[17] vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.
[18] Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.
[19] Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.
[20] Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
[21] Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
[22] Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.