[1] Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?
[2] Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.
[3] Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.
[4] Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.
[5] Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.
[6] Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.
[7] Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.
[8] Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,
[9] hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.
[10] Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,
[11] alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.
[12] Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,
[13] viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.
[14] Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.
[15] Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.
[16] Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.
[17] Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!
[18] Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.
[19] Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,
[20] nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.
[21] Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
[22] Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,
[23] sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.
[24] Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.
[25] Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.
[26] Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.
[27] Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on. Jobin toinen puhe