[1] Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.
[2] Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?
[3] Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?
[4] Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.
[5] Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?
[6] Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa’alla, niin hän näkee, että olen viaton.
[7] Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,
[8] syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!
[9] Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,
[10] jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.
[11] Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.
[12] Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.
[13] Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riitaasia minua vastaan?
[14] Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?
[15] Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.
[16] Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?
[17] Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?
[18] Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.
[19] Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?
[20] Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?
[21] Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?
[22] Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!
[23] Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?
[24] Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: »Sinuun minä luotan»?
[25] Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?
[26] Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,
[27] niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?
[28] Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.
[29] Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.
[30] En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.
[31] Minun oma väkeni sanoi kiittäen: »Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!»
[32] Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.
[33] En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.
[34] Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.
[35] Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!
[36] Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!
[37] Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.
[38] Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,
[39] jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,
[40] kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.