[1] Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
[2] – Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle? Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.
[3] Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti?
[4] Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?
[5] Eikö sinun pahuutesi ole suuri? Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?
[6] Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin, riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.
[7] Uupuneelle et ole antanut vettä, nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.
[8] Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta, vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.
[9] Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin, orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.
[10] Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja, että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.
[11] Päivä pimenee, et voi nähdä mitään, ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.
[12] Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.
[13] Silti sinä sanot: »Mitä Jumala voisi tietää! Voisiko hän tuomita pilvien lävitse?
[14] Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe, hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä.»
[15] Etkö sinä vaella niitä polkuja, joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?
[16] Heidät on temmattu pois ennen aikojaan, niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.
[17] He sanoivat Jumalalle: »Jätä meidät rauhaan! Mitäpä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?»
[18] Kuitenkin juuri hänen ansiostaan heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää. Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa.
[19] Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:
[20] »Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä, ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli.»
[21] Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.
[22] Kun hän sinua opettaa, kuule häntä, talleta sydämeesi hänen sanansa.
[23] Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen. Jos karkotat vääryyden talostasi,
[24] jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua ja Ofirin kulta vain puron kiviä
[25] – onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi, kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi –
[26] silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon, saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden.
[27] Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut.
[28] Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.
[29] Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan, mutta nöyrän hän nostaa.
[30] Syyllisenkin Jumala voi pelastaa. Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.