[1] Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa.
[2] Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä.
[3] Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet.
[4] Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen.
[5] Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.
[6] Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa.
[7] On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.
[8] Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.
[9] Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,
[10] hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.
[11] Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.
[12] Mutta viisaus – missä se on? Missä asuu ymmärrys?
[13] Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.
[14] Syvyydet sanovat: »Ei viisaus ole täällä», ja meri sanoo: »Ei liioin täällä minun luonani.»
[15] Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi.
[16] Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,
[17] ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa.
[18] Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.
[19] Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.
[20] Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?
[21] Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin.
[22] Kuolema sanoo, tuonela sanoo: »Vain huhu siitä on kulkenut korviimme.»
[23] Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu.
[24] Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.
[25] Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat,
[26] kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien,
[27] silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.
[28] Ihmiselle hän sanoi: »Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.»