[1] Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:
[2] – Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.
[3] Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.
[4] Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.
[5] Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.
[6] Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.
[7] Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.
[8] Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,
[9] se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.
[10] Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.
[11] Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.
[12] Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.
[13] Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.
[14] Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.
[15] Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.
[16] Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.
[17] Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.
[18] Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.
[19] Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.
[20] Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat – ne tuhoutuvat.
[21] Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.
[22] Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?
[23] Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle: »Teit väärin!»
[24] Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.
[25] Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.
[26] Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.
[27] Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,
[28] jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.
[29] Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?
[30] Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.
[31] Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.
[32] Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.
[33] Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.