[1] Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.
[2] Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!
[3] Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.
[4] Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.
[5] Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.
[6] Hän sanoo lumelle: »Putoa maahan!» ja rankkasateelle: »Piiskaa, piekse!»
[7] Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.
[8] Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.
[9] Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.
[10] Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.
[11] Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:
[12] ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.
[13] Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.
[14] Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!
[15] Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?
[16] Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?
[17] Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,
[18] voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?
[19] Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.
[20] Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?
[21] Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.
[22] Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
[23] Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.
[24] Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.