Skip to content
Opens in a new window

[1] Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?

[2] Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.

[3] Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.

[4] Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: »Milloin voin nousta?» Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.

[5] Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.

[6] Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.

[7] Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää.

[8] Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.

[9] Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.

[10] Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

[11] Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.

[12] Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat?

[13] Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani.»

[14] Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.

[15] Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!

[16] Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.

[17] Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä?

[18] Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.

[19] Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?

[20] Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?

[21] Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole. Bildadin ensimmäinen puhe

Jobin Kirja — Chapters