[1] Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?
[2] Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.
[3] He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.
[4] He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.
[5] Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.
[6] He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.
[7] He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.
[8] He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.
[9] Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.
[10] He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,
[11] toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.
[12] Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.
[13] Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.
[14] Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.
[15] Avionrikkoja odottaa illan hämärää, ajattelee: »Ei kukaan minua näe», mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.
[16] Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.
[17] Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
[18] Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
[19] Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
[20] Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.
[21] Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!
[22] Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.
[23] Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.
[24] Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.
[25] Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?